Vuodessa olen ottanut isoja askelia elämän suossa. Nyt kävelen jo pitkospuilla, tai ainakin luulen niin. Vuodessa olen oppinut tuntemaan itseni paremmin, mikä taas on johtanut siihen, että ymmärrän muita ihmisiä paremmin tai ainakin ymmärrän, miksi he toimivat kuten toimivat. Sitten onkin ollut helppo antaa anteeksi. Elämä on käynyt kepeämmäksi.
Tuntuu niin väärältä olla vihainen ihmiselle, joka tuntuu olevan eksyksissä itsestään ja toimii siksi tavalla, joka ei ole tilanteeseen paras mahdollinen. Toisaalta ei tällaista ihmistä voi oikein auttaakaan, sillä jokaisen on itse kohdattava pelkonsa ja tuskansa. Näiden asioiden kohtaaminen vaatii aikansa ja tietyn määrän voimaa ihmiseltä. Seurauksena on heikkoja hetkiä, mutta lopputuloksena iloisempia ja kevyempiä päiviä. En osaa enää olla edes vihainen itselleni, sillä minä olen minä ja minä saan tuntea mitä tunnen, tilanteesta riippumatta.
Varoituksen sanat: Jos joku olisi vuosi sitten tuonut tällaisen tekstin eteeni, en olisi ymmärtänyt siitä puoliakaan, en siis juuri mitään, enkä olisi uskonut, että vuoden päästä minä olen näiden sanojen takana. "Mene itseesi", on lause, jota olen elämäni aikana kuullut vain vihaisella äänensävyllä sanottavan ja olen yhdistänyt tuon lauseen negatiivisiin kokemuksiin. Lauseen kuultuani olen sitä yrittänyt toteuttaa, mutta kun se ei toimi niin. Matkalle omaan sisimpään lähdetään silloin, kun on sen aika, eikä kukaan voi toista siihen pakottaa. Etkä sinäkään voi itseäsi siihen pakottaa. Siihen tarvitaan, jokin tilanne, joka saa sinut pysähtymään, siitä se matka alkaa.
<3
-Sohvi
