Havahtumisen hetkiä

Vajaa viikko sitten mietin , että missä mun pitäisi sillä hetkellä olla. Tulin siihen tulokseen, ettei missään muualla, kuin siinä ja sillä hetkellä. Ja nyt tässä. 

Valoa näkyy tunnelin päässä muutenkin. Olen huomannut selvinneeni tästäkin talvesta. Toiset on luotuja kulkemaan. Tämän tytön kaupunki vaihtuu jälleen noin kuukauden päästä, ja sitä on odotettu. Muutamat tanssit jo tanssittuna.

Olen myös oppinut hyväksymään sen, etten kuulu mihinkään muottiin, vaan minä olen minä. En osaa mitään täydellisesti (muuta kuin olla oma itseni) ja osaan tehdä vähän kaikkea, mitä en koskaan ole kokenut heikkoudeksi. Minun ei kuuluu jatkaa elämääni virtaviivaisesti yhden asian johdattelemana, vaan minun polullani poukkoillaan oikealta vasemmalle ja tehdään u-käännöksiä. Elämästä pitää saada kaikki irti ja minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että kaikki, mistä ajattelen "pitäisikö minun kokeilla", on kokeilemisen arvoista, enhän muuten edes ajattelisi, että pitäisikö! 

Uskon myös siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Siispä täytyy hyväksyä ne asiat, jotka elämässä ovat tapahtuneet tai jääneet tapahtumatta ja elää niiden mukaan. 

<3

-Sohvi

Elämän pelikortit

Kateus on kai normaali piirre ihmisessä. Se on kuitenkin ihmisestä riippuvaista, kuinka pitkälle homma viedään. Pieni kadehtiminen on ymmärrettävää ja sallittua. Ei kuitenkaan sovi tehdä tyhmyyksiä tai käyttäytyä miten sattuu. Kadehtiminen on osittain laiskuutta ja sitä, ettei osaa nähdä niitä asioita ja mahdollisuuksia, joita omassa elämässä on.

Toisen ihmisen elämästähän näkee yleensä vain ne parhaat palat, jotka jokainen valintansa mukaan tuo julki. Oma elämä saattaa tuntua merkityksettömältä p****lta, kun ei tulekaan ajatelleeksi, että toisen elämäänkin mahtuu niitä heikkoja hetkiä. Kenenkään muun elämää ei pysty tietämään ja tuntemaan niin tarkasti kuin omansa. Turha siis havitella toisen pelikortteja, kun ei tiedä, mitä sieltä olisi tulossa. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen ihminen on voittonsa eteen uhrannut tai kuinka paljon hän on kärsinyt.

Jokaisessa elämäntilanteessa on pelaajalla käytössään tietyt kortit ja niillä on tultava toimeen. Toisinaan menee paremmin ja toisinaan huonommin. Olisiko elämässä mitään järkeä, jos kaikki menisi aina yhtä hyvin? Silloin jäisi moni asia elämästä oppimatta. Vastoinkäymiset ja surkeiden korttien kanssa pelaaminen opettavat. Joskus voi sattua kohdalle myös väärän pelin kortit.

Uuno-korteilla ei ole aina helpointa voittaa.






-Sohvi