Translate

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Havahtumisen hetkiä

Vajaa viikko sitten mietin , että missä mun pitäisi sillä hetkellä olla. Tulin siihen tulokseen, ettei missään muualla, kuin siinä ja sillä hetkellä. Ja nyt tässä. 

Valoa näkyy tunnelin päässä muutenkin. Olen huomannut selvinneeni tästäkin talvesta. Toiset on luotuja kulkemaan. Tämän tytön kaupunki vaihtuu jälleen noin kuukauden päästä, ja sitä on odotettu. Muutamat tanssit jo tanssittuna.

Olen myös oppinut hyväksymään sen, etten kuulu mihinkään muottiin, vaan minä olen minä. En osaa mitään täydellisesti (muuta kuin olla oma itseni) ja osaan tehdä vähän kaikkea, mitä en koskaan ole kokenut heikkoudeksi. Minun ei kuuluu jatkaa elämääni virtaviivaisesti yhden asian johdattelemana, vaan minun polullani poukkoillaan oikealta vasemmalle ja tehdään u-käännöksiä. Elämästä pitää saada kaikki irti ja minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että kaikki, mistä ajattelen "pitäisikö minun kokeilla", on kokeilemisen arvoista, enhän muuten edes ajattelisi, että pitäisikö! 

Uskon myös siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Siispä täytyy hyväksyä ne asiat, jotka elämässä ovat tapahtuneet tai jääneet tapahtumatta ja elää niiden mukaan. 


<3


-Sohvi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti