Toisen ihmisen elämästähän näkee yleensä vain ne parhaat palat, jotka jokainen valintansa mukaan tuo julki. Oma elämä saattaa tuntua merkityksettömältä p****lta, kun ei tulekaan ajatelleeksi, että toisen elämäänkin mahtuu niitä heikkoja hetkiä. Kenenkään muun elämää ei pysty tietämään ja tuntemaan niin tarkasti kuin omansa. Turha siis havitella toisen pelikortteja, kun ei tiedä, mitä sieltä olisi tulossa. Koskaan ei voi tietää, mitä toinen ihminen on voittonsa eteen uhrannut tai kuinka paljon hän on kärsinyt.
Jokaisessa elämäntilanteessa on pelaajalla käytössään tietyt kortit ja niillä on tultava toimeen. Toisinaan menee paremmin ja toisinaan huonommin. Olisiko elämässä mitään järkeä, jos kaikki menisi aina yhtä hyvin? Silloin jäisi moni asia elämästä oppimatta. Vastoinkäymiset ja surkeiden korttien kanssa pelaaminen opettavat. Joskus voi sattua kohdalle myös väärän pelin kortit.
Uuno-korteilla ei ole aina helpointa voittaa.
-Sohvi
En oo oikein koskaan ymmärtäny, miksi suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kadehtiminen niin vahvasti. Saa oikeesti taistella itseään vastaan, ettei sorru itsesääliin, kun toisilla näyttää menevän toisinaan niin paljon paremmin kuin itsellä menee. Inhottava sisäänrakennettu ajatusmalli, se pakottaa miettimään miksi toisella on enemmän kuin minulla. :/
VastaaPoistaOmista ystävistään sitten tietää, että on niilläkin ollu niitä rankkoja ja ei niin helppoja vaiheita elämässä. Ja silloin he ovat ansainneet sen hyvän, mistä nyt nauttivat. Kunhan vielä oppisi soveltamaan samaa ajatustapaa kaikkiin ihmisiin, niihinkin joiden rankoista vaiheista ei tiedä mitään!