Translate

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kiireettömyys

Kiireettömyydessä mieli rauhoittuu ja sielu lepää. Itse olen nyt lomalla ja huomasin, että kalenterikin on jäänyt omille teilleen. Turha siis uhrata asialle sen enempää aikaa. Eihän lomalla kalenteria tarvita. Toisaalta, joskushan  se lomakin loppuu.

Kun ei ole kiirettä, päivät tuntuvat pidemmiltä. Tällä hetkellä en ymmärrä niitä, jotka loman loputtua sanovat, että loma oli liian lyhyt. Olen laskujeni mukaan ollut nyt lomalla 5 päivää ja tuntuu kyllä paljon pidemmälle ajalle!

Jos elää päivä kerrallaan on ajanjakso yksi päivä. Yhteen päivään mahtuu kuitenkin monta hetkeä, joten on parempi elää hetkessä. Niin minä teen ja ystäväni neuvoa kuunnellen kuvittelen, että loma ei lopu koskaan! :)

Nauttikaa lomistanne!


<3


-Sohvi

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Ajatusten hautausmaa

Vaikeat ajat ovat takanapäin ja nyt olen oikealla  raiteella menossa oikeaan suuntaan. Oikestaan olen ollut jo pidemmän aikaa. Tästä aiheesta haluan kuitenkin nyt kirjoittaa, sillä olen jälleen oivaltanut jotakin uutta.

Vaikeuksien piti tulla elämääni juuri silloin kun tulivat, ja olen varma, että niitä on tulossa vielä tulevaisuudessakin. Niiltä ei voi välttyä, niillä on tarkoituksensa. Tarkoitus on saada meidät huomaamaan, että olemme matkalla väärään suuntaan.

Täytyy löytää keino, jolla vaikeudet saa selätettyä. Usein on niin, että vaikeudet ovat asioden päättymistä tai menemistä pieleen tavalla tai toisella. En ole kuitenkaan väärässä sen suhteen, että kun jokin asia päättyy niin toinen alkaa. Omalla kohdallani tapahtui juuri näin, ja on tapahtunut useammankin kerran.

Mielelle ei tee hyvää se, että vanhoja asioita nostetaan esiin. Mikä on kerran ajatusten hautausmaalle haudattu, tulisi antaa siellä rauhassa levätä. Ja niin ne saavatkin levätä, jos ne on kerran haudattu. Mutta jos jättää ajatuksensa villinä laukkaamaan ympäriinsä, ei siitä seuraa muuta kuin vihaa, raivoa ja ikävyyksiä.

Jokaisella on oma tapansa päästä vaikeuksien yli. Tilanteesta riippuen saattaa auttaa erilaiset asiat. Itse olen huomannut, että päiväkirjani lötyy usein pöydältä, lattialta tai tyynyni vierestä silloin, kun mieli on maassa. Myös puhelin on kovemmalla käytöllä vastaavissa tilanteissa. Kuitenkin tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja rauhaa, jotta saan pääni selvitettyä.

Nyt tekisi mielenkiinnosta katsoa, koska viimeksi kirjoitin päiväkirjaani. Olen kuitenkin melko kaukana päiväkirjastani ja en pääse asiaa nyt tarkistamaan. Päiväkirjan-nimen voisin kyllä muuttaa murhekirjaksi, sillä se kuvaisi sen tehtävää paljon paremmin.



-Sohvi