Vaikeat ajat ovat takanapäin ja nyt olen oikealla raiteella menossa oikeaan suuntaan. Oikestaan olen ollut jo pidemmän aikaa. Tästä aiheesta haluan kuitenkin nyt kirjoittaa, sillä olen jälleen oivaltanut jotakin uutta.
Vaikeuksien piti tulla elämääni juuri silloin kun tulivat, ja olen varma, että niitä on tulossa vielä tulevaisuudessakin. Niiltä ei voi välttyä, niillä on tarkoituksensa. Tarkoitus on saada meidät huomaamaan, että olemme matkalla väärään suuntaan.
Täytyy löytää keino, jolla vaikeudet saa selätettyä. Usein on niin, että vaikeudet ovat asioden päättymistä tai menemistä pieleen tavalla tai toisella. En ole kuitenkaan väärässä sen suhteen, että kun jokin asia päättyy niin toinen alkaa. Omalla kohdallani tapahtui juuri näin, ja on tapahtunut useammankin kerran.
Mielelle ei tee hyvää se, että vanhoja asioita nostetaan esiin. Mikä on kerran ajatusten hautausmaalle haudattu, tulisi antaa siellä rauhassa levätä. Ja niin ne saavatkin levätä, jos ne on kerran haudattu. Mutta jos jättää ajatuksensa villinä laukkaamaan ympäriinsä, ei siitä seuraa muuta kuin vihaa, raivoa ja ikävyyksiä.
Jokaisella on oma tapansa päästä vaikeuksien yli. Tilanteesta riippuen saattaa auttaa erilaiset asiat. Itse olen huomannut, että päiväkirjani lötyy usein pöydältä, lattialta tai tyynyni vierestä silloin, kun mieli on maassa. Myös puhelin on kovemmalla käytöllä vastaavissa tilanteissa. Kuitenkin tarvitsen myös paljon omaa aikaa ja rauhaa, jotta saan pääni selvitettyä.
Nyt tekisi mielenkiinnosta katsoa, koska viimeksi kirjoitin päiväkirjaani. Olen kuitenkin melko kaukana päiväkirjastani ja en pääse asiaa nyt tarkistamaan. Päiväkirjan-nimen voisin kyllä muuttaa murhekirjaksi, sillä se kuvaisi sen tehtävää paljon paremmin.
-Sohvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti