"Vain ihminen, joka on vakuuttunut omasta arvostaan, uskaltaa kohdata keskeneräisyytensä. Kyse on itseen kohdistuvasta rakkaudesta, sillä kun rakastaa itseään, hyväksyy keskeneräisyytensä ja heikkoutensa. Kun ihminen tietää olevansa rakastettu ja arvokas, hänen ei tarvitse osoittautua täydelliseksi. Hän on arvokas siksi, että hän on olemassa. Se riittää."
"Kun on saanut kokea muiden osoittamaa rakkautta, huomaa vähitellen, että rakkaus on myös itsessä; se on syvällä ihmisen keskuksessa, siellä missä on hänen todellinen identiteettinsä, sisäinen lapsensa. Se on ollut siellä koko ajan, odottanut ja odottanut. Odottanut sitä, että ihminen lähtee sisäiselle matkalle kohti oman olemuksensa ydintä."
-Tommy Hellsten, Ajan takaa
Ja sitten omien sanojeni mukaan: Elämästä täydellistä tekee sen epätäydellisyys. Ja kuitenkin tässä ollaan, päivästä toiseen. Hymyillään, vaikka neljän minuutin työmatkan aikana kastuinkin läpimäräksi. Harmittaa, että oli sateenpitävä takki päällä. Haluaisin kastua kunnolla kesäsateessa.
Tuntuu siltä, että olen vihdoinkin "saavuttanut" elämässäni yhden suurimmista haaveistani. Tämä tosin on tilanne, joka ei millään voi pysyä tällaisena ikuisuuksiin, koska itse en voi kaikkeen vaikuttaa. Minulla on lähipiirissäni todella monta hyvää tyyppiä! Ja minä olen siitä ikionnellinen! Minun elämääni on helpottanut se, kun olen pahoina päivinä voinut suoraan kertoa asioita näille ihmisille (ja teitä on monta!!!). Enkä halua unohtaa hyviä päiviä. Niitä on yleensä enemmän kuin huonoja. Tarkemmin ajateltuna elämässäni on enemminkin huonoja hetkiä eikä huonoja päiviä. Joku joskus sanoikin, että pahana päivänäkin alan jossain vaiheessa hymyilemään.
Kaiken alku on kotona, jossa minua on rakastettu, ja jossa rakastetaan edelleen. Moneen kertaan ollaan muistutettu, että minä kelpaan tällaisena. Siksi en ala muiltakaan vaatimaan enempää, kuin he ovat. Kaikissa on omat "vikansa" ja se luo vain särmää!
Olette tärkeitä! <3
-Sohvi
