Tuntuu siltä, että meillä on enemmän aihetta murheisiin, kuin aihetta iloon. Tai sitten minulla ei vain ole niin isoja murheita, että minulla on aikaa murehtia pieniä asioita...ja useaan kertaan.
Tämän aamun murheet johtuivat pääasiassa siitä, että mun juna oli myöhässä, ja tietenkin oli ensimmäinen oikea koulupäivä. Lisäksi, mulla ei vieläkään ole paikallista puhelinliittymää, ja kun tiesin, etten ehdi siihen bussiin, mitä olin kaavaillut, oli mulla entistä enemmän aihetta murheeseen. Kaiken lisäksi mä en ollut varma, missä luokassa mun tunnit on. Junamatkakin kesti ja kesti, ja siinä oli jokaisen minuutin aikana rutkasti aikaa murehtia sitä tilannetta, enkä mä voinut tehdä asialle mitään!
Miten tämä kaikki murehtiminen sitten päättyi? Sain tekstiviestin seuraavista bussivuoroista, olin ehkä viisi minuuttia myöhässä koulusta ja missasin varmaan vaan opettajan esittelyn. Kaiken lisäksi luokkakaveri tarjosi autokyydin kotiin, joten mun ei enää tarvinnut murehtia julkisen liikenteen takkuilua ja kaiken lisäksi oli ihan mukavaa jutella...välillä jopa omalla äidinkielellä, vaikka sekin tuntu jotenkin oudolta ja hassulta.
Seuraava murheen aihe on hammaslääkäriaika, joka mulla on tänään. Osaakohan ne nyt siellä englantia kuitenkaan? Ottaakohan ne lopulta irti väärän hampaan ja paljonkohan tämä lysti maksaa? Onneksi tässä on vielä kolmisen tuntia aikaa murehtia, ja kehitellä vielä lisää jotakin, mistä voisi olla huolissaan!
tiistai 23. syyskuuta 2014
torstai 14. elokuuta 2014
Elämä on unta. Osa I: Jännitysnäytelmä
Viimeyönä, kun uni ei tullut silmään, ajauduin jälleen pohtimaan mitä syvällisempiä asioita. Mietin elämää,
miten epäreilua se on ja onko kaikki päätetty etukäteen. Onko turha odottaa jotakin, jos se ei tule koskaan omalle kohdalle osumaan? Totesin, ettei näihin kysymyksiin ole vastausta. Minä en tiedä, kukaan ei tiedä.
Näitä kysymyksiä tulvi mieleeni monia, sillä pari viikkoa sitten menin kolmatta kertaa testiin, jonka tulos nyt tällä kolmannella kerralla määrittelee minun tulevaisuuteni ainakin seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. Totuus valkenee minulle huomenna. On ollut ihanaa, kun ihmiset ovat pitäneet peukut pystyssä, sormet ristissä ja kädet nyrkissä, jotta minä tällä kertaa onnistuisin.KIITOS! Tänään minulla on kuitenkin jalat ristissä, varpaat nyrkissä ja nyrkit pystyssä - jännittää ihan sairaasti!
Yritin yöllä rauhoitella itseäni vanhoilla tutuilla ajatuksilla siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Kävi miten kävi, minä jatkan kulkuani johonkin suuntaan. On olemassa erittäin mieluisa ja jännittävä vaihtoehto sekä vähemmän mieluisa ja erittäin jännittävä vaihtoehto. Ensimmäisen eteen olen vain tehnyt töitä jo vuoden, enkä haluaisi luopua siitä. Toista en ole liiemmin ajatellutkaa.
Olen huono häviäjä. Karvaita tappioita polulleni ei ole juuri osunutkaan. Vielä sekin päivä koittaa, kun ei vaan voi voittaa. Se tulee olemaan iso oppitunti häviämisestä. Toivottavasti se ei ole huomenna.
-Sohvi
miten epäreilua se on ja onko kaikki päätetty etukäteen. Onko turha odottaa jotakin, jos se ei tule koskaan omalle kohdalle osumaan? Totesin, ettei näihin kysymyksiin ole vastausta. Minä en tiedä, kukaan ei tiedä.
Näitä kysymyksiä tulvi mieleeni monia, sillä pari viikkoa sitten menin kolmatta kertaa testiin, jonka tulos nyt tällä kolmannella kerralla määrittelee minun tulevaisuuteni ainakin seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. Totuus valkenee minulle huomenna. On ollut ihanaa, kun ihmiset ovat pitäneet peukut pystyssä, sormet ristissä ja kädet nyrkissä, jotta minä tällä kertaa onnistuisin.KIITOS! Tänään minulla on kuitenkin jalat ristissä, varpaat nyrkissä ja nyrkit pystyssä - jännittää ihan sairaasti!
Yritin yöllä rauhoitella itseäni vanhoilla tutuilla ajatuksilla siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Kävi miten kävi, minä jatkan kulkuani johonkin suuntaan. On olemassa erittäin mieluisa ja jännittävä vaihtoehto sekä vähemmän mieluisa ja erittäin jännittävä vaihtoehto. Ensimmäisen eteen olen vain tehnyt töitä jo vuoden, enkä haluaisi luopua siitä. Toista en ole liiemmin ajatellutkaa.
Olen huono häviäjä. Karvaita tappioita polulleni ei ole juuri osunutkaan. Vielä sekin päivä koittaa, kun ei vaan voi voittaa. Se tulee olemaan iso oppitunti häviämisestä. Toivottavasti se ei ole huomenna.
-Sohvi
tiistai 27. toukokuuta 2014
Kun hyvä ei riitä...
...täytyy olla paras. Sattuma johdatti minut katsomaan videon voittamisesta. Katsoin tuon videon uudelleen ja uudelleen, kyllästymättä sen suoraan sanomaan. Sen enempää paljastamatta haluan jakaa sen teille ja antaa Vince Lombardin ääneen kaikua korvissanne!
-Sohvi
-Sohvi
sunnuntai 16. maaliskuuta 2014
Sanoja ystäville
Elämä on tutkimusmatka, joka edellyttää riskien ottamista, uuden kokeilemista ja hyvin usein itsensä haastamista. Itse olen aina kokenut tärkeäksi uusien kaupunkien, maiden ja ylipäätänsä minulle uusien kohteiden näkemisen ja kokemisen.Tahto lähteä maailmalle on ollut minussa AINA! Paljon olen jo ehtinyt itseäni toteuttaa maailmanvalloituksen merkeissä ja monia huikeita muistoja kannan mukanani noilta reissuilta.
Viimeaikoina tuntemukset ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Olen aina pitänyt ihmisten seurasta ja ilman mahtavia ystäviäni elämäni olisi sanoinkuvailemattoman tyhjä. Miksi sitten haluan aina lähteä pois vanhasta tutusta ja päätyä täysin uusiin kuvioihin? Täydellistä vastausta omaan kysymykseeni en osaa esittää. En tiedä mitä etsin. Yksi parhaita asioita elämässä ovat ystävät. Ilman teitä olisin jäänyt paljosta paitsi ja nukkunut yöni huonommin...tai joskus ehkä paremmin ;)
Kolme ja puoli vuotta sitten, elämääni astui mukaan pieni joukko luotettavia ja uskomattoman hyviä tyyppejä, joiden kanssa olen saanut viettää ihailtavan monta tee-, lettu-, juoma- ja opiskeluhetkeä. Ilman teitä en olisi yhtä lähellä valmistumista kuin mitä tällä hetkellä olen! Ja niitä muistoja teidän kanssa, joita tequila ei ole mielestäni pyyhkinyt, ei voisi mikään korvata <3
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kiireisemmäksi elämä tuntuu muuttuvan. Ystävänpäivä minun maailmassani on joka päivä. Toivon, että ystävälle annettua huomiota, tukea tai mitä tahansa arvostettaisiin päivästä riippumatta. Vaikka olisin miten kaukana teistä ystävät rakkaat, niin yhteiset muistomme ovat aina yhtä lähellä meitä molempia.
Nickelback kiteyttää ajatukseni näin:
-Sofia
Viimeaikoina tuntemukset ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Olen aina pitänyt ihmisten seurasta ja ilman mahtavia ystäviäni elämäni olisi sanoinkuvailemattoman tyhjä. Miksi sitten haluan aina lähteä pois vanhasta tutusta ja päätyä täysin uusiin kuvioihin? Täydellistä vastausta omaan kysymykseeni en osaa esittää. En tiedä mitä etsin. Yksi parhaita asioita elämässä ovat ystävät. Ilman teitä olisin jäänyt paljosta paitsi ja nukkunut yöni huonommin...tai joskus ehkä paremmin ;)
Kolme ja puoli vuotta sitten, elämääni astui mukaan pieni joukko luotettavia ja uskomattoman hyviä tyyppejä, joiden kanssa olen saanut viettää ihailtavan monta tee-, lettu-, juoma- ja opiskeluhetkeä. Ilman teitä en olisi yhtä lähellä valmistumista kuin mitä tällä hetkellä olen! Ja niitä muistoja teidän kanssa, joita tequila ei ole mielestäni pyyhkinyt, ei voisi mikään korvata <3
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä kiireisemmäksi elämä tuntuu muuttuvan. Ystävänpäivä minun maailmassani on joka päivä. Toivon, että ystävälle annettua huomiota, tukea tai mitä tahansa arvostettaisiin päivästä riippumatta. Vaikka olisin miten kaukana teistä ystävät rakkaat, niin yhteiset muistomme ovat aina yhtä lähellä meitä molempia.
Nickelback kiteyttää ajatukseni näin:
-Sofia
perjantai 10. tammikuuta 2014
Taistelu virtauksia vastaan
Elämää voi elää monella tavalla. Joku voi kulkea virran mukana ja tyytyä siihen vauhtiin ja maisemaan, mikä milloinkin on menossa. Itse haluan taistella virtauksia vastaan ja valita omat pikkupuroni, vaikka niissä vettä voi olla vähemmän, kiviä enemmän tai vauhti ajoittain äärimmäisen kova.
Jälleen kerran, on helppo huudella myötävirtaan kulkevasta veneestä toiseen veneeseen, joka pyrkii menemään vastavirtaan ottaen välillä takapakkia, mutta kiihdyttäen tahtia uudelleen. Paras ohje, jota tällaisessa tilanteessa voi noudattaa on se, että jos jostakin syystä harhautuu miettimään kuulemiaan mielipiteitä, voi miettiä, mitkä asiat itselle ovat tärkeitä. Ne tuskin ovat kommentteja niiltä, jotka ovat menossa toiseen suuntaan.
Joskus saattaa valita väärän puron...tai kosken, mutta melomalla vastavirtaan tarpeen tullen, on kokemuksen rikkaampi ja osaa varoa tekemästä samaa virhettä uudelleen. Elämässä on lupa epäonnistua. Se on merkkinä siitä, että on ottanut riskejä ja tastellut virtaa vastaan.
-Sohvi
Jälleen kerran, on helppo huudella myötävirtaan kulkevasta veneestä toiseen veneeseen, joka pyrkii menemään vastavirtaan ottaen välillä takapakkia, mutta kiihdyttäen tahtia uudelleen. Paras ohje, jota tällaisessa tilanteessa voi noudattaa on se, että jos jostakin syystä harhautuu miettimään kuulemiaan mielipiteitä, voi miettiä, mitkä asiat itselle ovat tärkeitä. Ne tuskin ovat kommentteja niiltä, jotka ovat menossa toiseen suuntaan.
Joskus saattaa valita väärän puron...tai kosken, mutta melomalla vastavirtaan tarpeen tullen, on kokemuksen rikkaampi ja osaa varoa tekemästä samaa virhettä uudelleen. Elämässä on lupa epäonnistua. Se on merkkinä siitä, että on ottanut riskejä ja tastellut virtaa vastaan.
-Sohvi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)