Viimeyönä, kun uni ei tullut silmään, ajauduin jälleen pohtimaan mitä syvällisempiä asioita. Mietin elämää,
miten epäreilua se on ja onko kaikki päätetty etukäteen. Onko turha odottaa jotakin, jos se ei tule koskaan omalle kohdalle osumaan? Totesin, ettei näihin kysymyksiin ole vastausta. Minä en tiedä, kukaan ei tiedä.
Näitä kysymyksiä tulvi mieleeni monia, sillä pari viikkoa sitten menin kolmatta kertaa testiin, jonka tulos nyt tällä kolmannella kerralla määrittelee minun tulevaisuuteni ainakin seuraavaksi kuudeksi kuukaudeksi. Totuus valkenee minulle huomenna. On ollut ihanaa, kun ihmiset ovat pitäneet peukut pystyssä, sormet ristissä ja kädet nyrkissä, jotta minä tällä kertaa onnistuisin.KIITOS! Tänään minulla on kuitenkin jalat ristissä, varpaat nyrkissä ja nyrkit pystyssä - jännittää ihan sairaasti!
Yritin yöllä rauhoitella itseäni vanhoilla tutuilla ajatuksilla siitä, että kaikella on tarkoituksensa. Kävi miten kävi, minä jatkan kulkuani johonkin suuntaan. On olemassa erittäin mieluisa ja jännittävä vaihtoehto sekä vähemmän mieluisa ja erittäin jännittävä vaihtoehto. Ensimmäisen eteen olen vain tehnyt töitä jo vuoden, enkä haluaisi luopua siitä. Toista en ole liiemmin ajatellutkaa.
Olen huono häviäjä. Karvaita tappioita polulleni ei ole juuri osunutkaan. Vielä sekin päivä koittaa, kun ei vaan voi voittaa. Se tulee olemaan iso oppitunti häviämisestä. Toivottavasti se ei ole huomenna.
-Sohvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti