Missä on perhe, siellä on koti

Muistelen aikaa, jolloin Ystäväni-kirjoissa kyseltiin, kuka on paras ystävä. Tietenkin se, jonka kirjaan oli kirjoittamassa. Siihen aikaan se paras ystävä saattoi vaihtua päivittäin tai joillakin varmaan useaan kertaan päivän aikana. Nykyään en halua luokitella ystäviä tai nostaa ketään yli muiden, kaikki ovat minulle yhtä arvokkaita. Toki minunkin, vielä kovin lyhyen elämäni aikana, on ystäviä tullut ja mennyt, mutta myös palannut.

Ikuisesti muistan sen, kun ennen kuudetta luokkaa ala-asteella kesäloman viimeisenä päivänä soitin silloiselle parhaalle kaverilleni ja kysyin, että mennäänkö huomenna yhdessä kouluun. Puhelusta en muista muuta kuin sen ettei hän tulekkaan enää kouluun, ei samaan kouluun kuin ennen, he muuttavat Mikkeliin. Tässä vaiheessa maailmani murskaantui ja mietin, että miten mä nyt pärjään ja kenen kanssa mä nyt sit oon. Se päivä tuntui maailmanlopulta ja oli siinä varmaan äidilläkin ihmettelemistä kun ennen kauppareissua kaikki oli hyvin ja kun he sieltä palasivat oli kotona odottamassa surun murtama tytär. Sitä en tiedä muistaako äiti tätä tapahtumaa, mutta itse en tule koskaan unohtamaana, en tuota päivää enkä ystävää. Ilokseni voin todeta, ettei maailma kuitenkaan loppunut siihen ja ollaan ystäviä edelleen vaikka ollaankin usein monien satojen kilometrien, ajoittain jopa tuhansien kilometrien päässä toisistamme.

Olen ollut monessa mukana ja siksipä ystäviä on nyt ympäri Suomen ja maailman. Jotain maailmassani on muttunut ja ystävät ovat nousseet tärkeämpään rooliin viimeaikoina. Ehkäpä olen löytänyt elämääni niin paljon hyviä ystäviä, että elämä heidän seurassaan tuntuu turvalliselta. Näin voin todeta ainakin Amerikan matkani jälkeen, jossa meillä oli hyvä ryhmä, jota voisi paremminkin kutsua perheeksi. Ja perhe on tai sen tulisi olla tuen ja turvallisuuden tyyssija. Turvallinen olo siellä olikin, siitä huolimatta, että maassa ja maailmassa tapahtui ikäviä asioita ja jopa asuntolamme viereisessä puistossa opiskelija ryöstettiin aseella uhaten.

Missä on perhe siellä on koti. Minulla on oma "kotini" eli asuntoni, jota kutsun vaatimattomasti asunnoksi, se on sen nimi. Mutta missä koti? Miten mä nyt pärjään? Ja kenen kanssa mä nyt sit oon?



~Pohjalla on tukeva seisoa~



-Sohvi

"Mitä sä sit oikeasti haluat elämässäsi ja tulevaisuudessa tehdä?"

Ajatus uuden blogin aloittamisesta on myllertänyt mielessä ja kun eräs ystävänikin jo mainitsi, että olisi kiva lukea mitä mulle kuuluu, vaikka nyt ollaankin samassa maassa. Tästä tämä taas lähtee, nyt en tule kirjoittamaan seikkailuistani maailmalla... tai ehkä...



Eilen puhelin mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan keskustelun ystäväni kanssa, joka soitti minulle ja kysyi vähäisen osanottajamäärän vuoksi peruuttamistani tupareista. Ystäväni melko vaativasti pyysi, että olisko tuparit kuitenkin, jos hän poikaystävänsä kanssa pääsisi paikalle. Ei niitä ole, eikä niitä tule, mutta mielelläni majoittaisin ystäväni ja hänen poikaystävänsä luokseni ja leipoisin kinkkupiirakan jonakin toisena ajankohtana. Siitä kaikki lähti liikkeelle ja lopulta päädyimme tilanteeseen, jossa ystäväni esitti kysymyksen suunnilleen näin:

 "Mitä sä sit oikeasti haluat elämässäsi ja tulevaisuudessa tehdä"?

 Edelleenkin mietin, että miksi ystäväni mielestäni yhtäkkiä esitti tuollaisen kysymyksen. Osasin vastata siihen samoilla sanoilla, joita olen 10-vuotiaasta asti toistanut...eli muutan joskus ulkomaille ja kirjoitan jossain vaihessa kirjan jostakin vielä itselleni pimennossa olevasta aiheesta.

Tämän jälkeen ystäväni kertoi minulle "elämänohjeen", jota aina itsekin toistan kaikille, mutta muistanko sitä itse toteuttaa? Eli täytyy olla maali, johon tähdätä ja toimia elämässä aina sen mukaan ja tehdä vain asioita, joista tykkää. Yksinkertaista, vai onko sittenkään? Vaikka elämässä itse toimisi niin kuin parhaaksi tavoitteidensa kannalta näkee, on elämä kuitenkin kokonaisuus, jossa minä (ja sinä) ollaan vain yksi osa ja muut asiat ja ihmiset toimivat kukin tavallaan. Emme voi siis yksin vaikuttaa elämämme kulkuun päivän jokaisena hetkenä.

Kumisaappaassasi saattaa olla reikä ja sukka voi kastua, vaikket siihen päivässäsi tähdännytkään.


<3

-Sohvi