Ajatus uuden blogin aloittamisesta on myllertänyt mielessä ja kun eräs ystävänikin jo mainitsi, että olisi kiva lukea mitä mulle kuuluu, vaikka nyt ollaankin samassa maassa. Tästä tämä taas lähtee, nyt en tule kirjoittamaan seikkailuistani maailmalla... tai ehkä...
Eilen puhelin mielenkiintoisen ja mieleenpainuvan keskustelun ystäväni kanssa, joka soitti minulle ja kysyi vähäisen osanottajamäärän vuoksi peruuttamistani tupareista. Ystäväni melko vaativasti pyysi, että olisko tuparit kuitenkin, jos hän poikaystävänsä kanssa pääsisi paikalle. Ei niitä ole, eikä niitä tule, mutta mielelläni majoittaisin ystäväni ja hänen poikaystävänsä luokseni ja leipoisin kinkkupiirakan jonakin toisena ajankohtana. Siitä kaikki lähti liikkeelle ja lopulta päädyimme tilanteeseen, jossa ystäväni esitti kysymyksen suunnilleen näin:
"Mitä sä sit oikeasti haluat elämässäsi ja tulevaisuudessa tehdä"?
Edelleenkin mietin, että miksi ystäväni mielestäni yhtäkkiä esitti tuollaisen kysymyksen. Osasin vastata siihen samoilla sanoilla, joita olen 10-vuotiaasta asti toistanut...eli muutan joskus ulkomaille ja kirjoitan jossain vaihessa kirjan jostakin vielä itselleni pimennossa olevasta aiheesta.
Tämän jälkeen ystäväni kertoi minulle "elämänohjeen", jota aina itsekin toistan kaikille, mutta muistanko sitä itse toteuttaa? Eli täytyy olla maali, johon tähdätä ja toimia elämässä aina sen mukaan ja tehdä vain asioita, joista tykkää. Yksinkertaista, vai onko sittenkään? Vaikka elämässä itse toimisi niin kuin parhaaksi tavoitteidensa kannalta näkee, on elämä kuitenkin kokonaisuus, jossa minä (ja sinä) ollaan vain yksi osa ja muut asiat ja ihmiset toimivat kukin tavallaan. Emme voi siis yksin vaikuttaa elämämme kulkuun päivän jokaisena hetkenä.
Kumisaappaassasi saattaa olla reikä ja sukka voi kastua, vaikket siihen päivässäsi tähdännytkään.
<3
-Sohvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti