Saavuttaminen

Eilen olin niin luovalla päällä ja ajatuksia pyöri päässä niin paljon, että piti äkkiä juosta hakemaan kynä ja paperia ja kirjoittaa ajatukset ylös. Keksin uuden blogiaiheen, saavuttamisen.

Sana saavuttaminen tai saavutus särähtävät korvaan. Jos joku on saavuttanut jotakin, on se jotakin merkittävää. Ainakin se on merkityksellistä jollekin. Voi olla, että joku on omasta mielestään vain vähän yrittänyt tehdä jotakin, yrittänyt parhaansa tai sattumalta osallistunut johonkin, muttei omasta mielestään ole saavuttanut mitään. (Tämä ei tarkoita sitä, etteikö olisi saanut kiitosta, voittoa tms.) Jonkun toisen mielestä tuo tyyppi onkin voinut saavuttaa jotakin.

Kun jotakin saavuttaa, on sitä samaa asiaa (yleensä) tehty ja jauhettu pitkään, vuosia. Sen on oltava jotakin todella mukavaa ja kivaa tekemistä, josta sitten jossakin vaiheessa saa enemmän kuin on uskaltanut edes toivoa. Saavuttaminen on ainutkertaista, täysin samaa asiaa ei voi saavuttaa kahdesti tai useammin. Tunnetila on joka kerta ainutlaatuinen riippuen tilanteesta, ympäristöstä ja ihmisistä. Jokainen hetki elämästämme on erityinen!

Mitä haluan sanoa, on se, että täytyy keskittyä tekemiseen, sillä saavutuksista ei ikinä tiedä, ne voivat tuottaa myös negatiivisia seurauksia ,jos ei ole osannut ottaa kaikkea huomioon (kuten ei aina voikkaan). Elämä on täynnä yllätyksiä. Antaa niiden saavutusten tulla, jos ne ovat tullakseen.

Eilen törmäsin minulle uudenlaiseen ajatustapaan. On kuulemma jossakin joku norjalainen mental coach, joka on urheilijoilla ja ylipainoisilla ihmisillä käyttänyt seuraavanlaista menetelmää suoritusten ja terveellisen elämän saavuttamiseksi. Heidän on täytynyt ajatella olevansa siellä, missä haluavat esim. ylipainoinen ajatteli olevansa hoikempi ja terveempi, vakka olikin todellisuudessa aivan toisenlaisessa tilanteessa. Ylipainoinen alkoi ajatella,  mitä terveemmät ihmiset tekisivät ja söisivät (kun ajatteli olevansa jo sellainen)ja niin hän alkoi enemmän ja enemmän tehdä terveellisempiä ja oikeita valintoja. Ehkäpä tämä on ihan perus psykologiaa, mutta kas, kun en ole ennen törmännyt tällaiseen.

Itse olen ajatellut täysin päinvastaisesti, että en ole saavuttanut vielä sitä, mihin olen pyrkinyt ja lopulta olenkin ollut ikuisella taipaleellani täydellisyyteen. En osaa kuvailla, miltä minusta nyt tuntuu. Minua harmittaa, kun tajuan tällaisen asian vasta nyt. Ja miksi kukaan ei ole tullut korjaamaan ajatustapaani? Tai miksi en ole törmännyt tällaiseen aikaisemmin? Ympäristö, ihmiset ja minä.



Keskittykää siis tekemiseen ja nauttikaa siitä :)



~Sohvi