Aamupuuro, perinteinen suomalainen tapa aloittaa päivä. Mutta voinko sanoa, että minulla on tapana keittää aamupuuro, jos näin oli tammikuusta huhtikuuhun ja syyskuun alusta tähän päivään? Kuinka monena aamuna peräkkäin puuro on keitettävä, jotta siitä muodostuu tapa? Vai pitäisikö sen olla päivittäistä?
Niinhän sitä sanotaan, että ihminen on tapojensa orja. En voi itsekään kiistää sitä, etteikö minulla olisi pinttyneitä tapoja, sillä niitä löytyy jokaiselta. Jollakin tavalla ne luovat tunteen siitä, että kaikki on ennallaan ja hyvin. Kuin huomaamattaan sitä omaksuu uusia tapoja, mutta jos tietoisesti pyrkii jättämään jotain pois, tuntuu tehtävä lähes mahdottomalta, kun on vain niin tottunut toimimaan vanhan kaavan mukaan. Usein käy niin, että uusi tapa korvaa vanhan tottumuksen tai vanha toiminta muokkaantuu uudenlaiseksi. Olisihan se hankalaa aloittaa jokainen aamu uudella ja erilaisella tavalla, vai olisiko?
Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että tähän tuttuun ja turvalliseen menoon kaivataan jotain särmää, jotakin uutta! Jokin minun sisälläni kuitenkin kysyy vakavasti, että miksi ei voi vain jatkaa kuten ennen. Siksi, että mieleni haluaa pohjimmiltaan olla yhtä hankala niin itselleni kuin kaikille muillekin.
Elämässä pitää olla haastetta, jos ei ole, niin sitä kehitetään jostain. Ei pidä päästää itseään liian helpolla! Seikkailut odottavat!
-Sohvi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti