Dream Big

Itselläni on aina ollut unelmia, jotain mitä toivoa. Minulla niitä on ollut useita, ja niitä on tullut ja mennyt. Pienenä ne unelmat olivat tietenkin eriluokkaa kuin nykyään. Vai olivatko sittenkään? Ala-asteellahan jo unelmoin siitä, että muutan Italiaan. Unelma on säilynyt mielessäni vuodesta toiseen, yläasteella maa oli Kanada ja lukiossa Espanja. Nyt sillä ei ole enää niin väliä, täytyy vain odottaa hetki ja katsoa, mihin lopulta päädyn. Sitä ennen on kuitenkin vielä monta unelmaa, jotka on toteutettava ainakin osittain, jotkut kokonaan Suomessa.

Millaista olisi elämä ilman unelmia? Ehkä silloin eläisi enemmän hetkessä. Onkohan maailmassa ketään, kenellä ei ole yhtään unelmaa? Ainahan voi toivoa parempaa ja aina kysytään, mitä muuttaisit elämässäsi tai itsessäsi jos pystyisit. Miksi? Miksi ei voi muka koskaan olla täysin tyytyväinen? Olenkin sitä mieltä, että jokaisella on unelmia, ja kuuluukin olla. Tai voiko olla mahdollista, että joku on niin kiireinen, ettei ole aikaa unelmille? Tästä voisi tehdä tutkimuksen.


Aina on aikaa unelmille.


Tässä musiikkivideo, joka kannustaa unelmoimaan. Itse kuuntelen kyseistä kappaletta aina surun synkimpinä hetkinä tai muuten vain jos motivaatio ja inspiraatio kaikkeen on hukassa. Tällä hetkellä näin ei ole, vaan nimenomaan olen lähdössä viikonloppuna toteuttamaan unelmaani mukanani muistiinpanovälineet ja vesipullo!